Asiakastarinoita Teboilista

"Vuonna 1973 juuri ajokortin saaneena neitokaisena läksin muutaman sadan kilometrin pituiselle reissulle. Ajettuani kymmenisen kilometriä aloin epäillä, että paljonkohan autossa on bensiiniä. Auto oli isäni ja bensamittari oli rikki. Ajoin lähimmälle Teboilille ja tankkasin. Tai siis huoltamon mies tankkasi, kuten siihen aikaan oli tapana. Tankkiin sopi 3 litraa bensiiniä! Isä oli tankannut auton ja minua nolotti ja nauratti. Minulle jäi kuitenkin ikuisesti mieleen, että minua palveltiin ihan kuin olisi ollut normaalia tankata vain muutama litra kerrallaan! Olen edelleen Teppoilin, kuten savossa sanotaan, asiakas."

"Pienessä varsinaissuomalaisessa kaupungissa asuneena paikallinen pikku-Teboil oli paikka, jossa nuoriso teki autoon pikkuhuollot ja korjaukset. Ja tosi HOT oli käsipesuhalli, joka varsinkin lauantaina ja sunnuntaina oli jatkuvalla käytöllä. Paikka toimi samalla myös sosiaalisena paikkana, sillä jonossa saattoi olla pari autoa koko ajan odottamassa vuoroaan. Teboil-asema alkoi myymään myös jossain vaiheessa sopuhintaista kahvia pienen makian kera. Tuolla pesuhallissa nuoret miehet laativat pesun lomassa tulevan viikon menosuunnitelmiaan - kännyköitä kun tuolloin ei vielä ollut."

"Lapsuuteni kotikaupungissa Porvoossa oli keskellä kaupunkia TB-huoltoasema. Aina kulkiessani sen ohitse tunsin pientä ylpeyttä sillä oli aivan kuin sen kyltti olisi tehty minua ajatellen, olihan tyttönimeni Tuula Blomqvist ja siitä siis TB. Nämä olivat pienen tytön ajatuksia silloin kauan sitten - nyt tyttö on jo 70-vuotias ja mitään suurta hänestä ei tullut (paitsi kooltaan iso), mutta TB/Teboil on pysynyt mukana ja aina tarvitessani tullut avuksi matkaa tehdessäni. Onnea ja pitkää ikää yhtiölle!"

"Lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla Teboilin merkki oli erilainen, jotenkin amerikkalainen. Muistaakseni Teboilin merkki oli myös keräilykohteena olevissa tikkaritikuissa. Lapsuudessani huoltamolta sai myös huoltoa ja palvelua. Kun ajoimme huoltamon pihaan jostain tuli reipas poika huoltamon lippalakki päässään. Hän tankkasi auton ja pesi ikkunat sekä valot. Huoltamorakennus oli pieni neliskulmainen ja tasakattoinen, ja siinä oli isot ikkunat. Meille lapsille kiinnostavaa siellä oli merkkarit eli salmiakkiset isot merirosvorahakarkit. Silloin tosin pyöräilimme Teboilille. Nyt menen sinne autolla. Tankkaan auton ja itseni sekä tarkistan rengaspaineet."

"1970-90 luvulla Tupoksen TB oli meille rahtimiehille ohittamaton paikka. Mieleeni on jäänyt se höyrytetty makkara, minkä joku oli ristinyt vesipöhöksi. Hyvä kahvi ja vesipöhö oli kulinarismia parhaimmillaan. sitä oli pakko saada. Kaikki myyjät oli koulutettu tietämään mitä vesipöhö tarkoitti."

"Muinoin Teboililla isän kanssa käytiin tankkaamassa kanisteria ja olin silloin 6-vuotias. Halusin ostaa omalla rahalla mopooni bensaa ja kaikki sujui hyvin kunnes huomasin illalla, että lompakkoni oli jäänyt tankkauspisteelle. Seuraavana päivänä kohti Teboilia kysymään lompakkoa ja siellähän se oli kaikki rahat myös tallella, kiitos hyvän asiakaspalvelijan, joka oli sen ottanut talteen! Oli nuori mies iloinen ja lupasin silloin kauppiaalle, että tästä lähin käyn vain täällä koska teihin voi luottaa."

"Teboil tuli tutuksi jo 80-luvulla, kun ystävättäreni oli töissä Pasilan Teboililla, jossa kävin usein kahvilla ja moikkaamassa jo siitäkin syystä, kun olin Pasilan virastotalossa töissä eli oli ihan vieressä. Autokouluajotkin aloitin aina kyseisen Teboilin pihasta. Kerran olin lähdössä lapsien kanssa Lappeenrantaan ja auton rengas piti ihan kauheeta meteliä, ystävätär neuvoi menemään Malmin Teboilille. Kerroin asiani ja pian tulikin mies joka hyppäsi autooni ja ajoi vauhdilla pois. Jäin hämmentyneenä seisomaan paikalleni ja olin varma, että ensin oli risa auto ja nyt ei ole autoa ollenkaan, sinne hävisi lähes uusi Honda Civikkini. Vaan kohta mies kaarsi pihaan takaisin ja tokaisi, että ei kun nokka kohti Lappeenrantaa. Aluspesussa oli kivi lentänyt kait jarrupellin väliin (tai jonnekin sinne) ja hankasi siellä jonkin aikaa, ei ollut rengas irtoamassa tai jotain muuta vaarallista, joka olisi tyssännyt matkamme. Homma ei maksanut mitään ja siitä lähtien olin vakituinen asiakas kunnes muutimme pois."

"Teboil Jämijärvi, siinä todellinen HUOLTOASEMA. Muistan tuon lapsuudesta asti, sieltä sai avun kaikkeen koneisiin ja laitteisiin liittyen. Varaosat Tunturi-mopoihin suoraan hyllystä, tiedot varastosta oli pitäjäpariskunnan vaimolla muistissa. Maatalouskoneiden huollot-/korjaukset onnistui ammattitaidolla, autoremontit myös. Nyt ko. Teboililla toimintaa harjoittaa jo kolmas sukupolvi. Tuosta Seppälöiden Teboil-taipaleesta voisi jutun julkaista Teboilin lehdessä. Harvassa on enää huoltsikka, josta saa apua myös autolle.  Edes tuulettajan remmiä saa turhaan hakea kitusen kievareista."

"Ehdottomasti paras Teboil-muistoni vie minut vajaan 20 vuoden päähän Keski-Suomeen. Olin kahden kaverini kanssa matkalla jääkiekko-otteluun. Kesken matkan pysähdyimme tankkaamaan. Vieressämme oli tankkaamassa seniori-ikäinen miesautoilija Nissaniaan. Täysin yllättäen hän tuupertui maahan rintaansa pidellen. Reagoimme tilanteeseen nopeasti. Menimme elottoman oloisen miehen luo. Toinen kavereistani soitti hätäkeskukseen. Minä ja kaverini käänsimme miehen parempaan asentoon. Aavistelin heti, että kyseessä on vakava sydänkohtaus. Ensiapukurssin käyneenä ryhdyin johtamaan toimintaa. Aloitimme elvytyksen. Puhalsimme ja painelimme vuoronperään. Ambulanssin saavuttua luovutimme miehen ammattimaisiin käsiin. Ensihoitajat kiittivät meitä rohkeasta kansalaisteosta ja velvollisuudentunnon täyttämisestä. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin tankkaamassa samalla asemalla. Tuttu myyjä tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi sydänkohtauksen saaneen miehen selvinneen hengissä. Se tuntui mahtavalta."

"Nurmes, kesä 1970-luvulla, kun Jussi and The Boys oli pinnalla. Istuimme coolina 15-vuotiaina Teboilin baarissa ananaslimppareilla, jotka tarjosi Teboilin hoitaja, ystävämme Senjan ihana äiti. Ai että kylmä limppari maistui hyvältä - taskurahaa oli harvoin, joten limppareita ei paljon osteltu. Autuaan nuorison oleilutuokion baarissa pilasi julmasti sisään tullut mies, laittaessaan soimaan levyautomaattiin vähintään 12 kertaa peräkkäin Jussin kipaleen Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun! Tää on NIIN hyvä kappale! jäi mies julistamaan, kun lopulta korvat soiden pakenimme ulos baarista...."

 
"I use TEBOIL for gasoline, diesel fuel, and home heating.  I am Finnish, born in the United States. I received my Finnish Citizenship in November 2010 and always wanted to live here, since youth. I own a 1970 Mercedes Benz 220D which has served 3 generations and is still in use.  I use TEBOIL, not so much for your name, but due to the people who own the service stations.  E. Westergard in Harrström, 66290, and the owners of the other TEBOIL Service Stations, do work as promised, do not overcharge for service and will make themselves available immediately.  The 1970 220D is an example of the service commitment by the owners and employees of TEBOIL Stations. Due to their commitment I have a vehicle which is 44 years old and still in service as of this date. It is also the reason I only carry a TEBOIL Credit Card for fuel."

"Olin mieheni kanssa menossa siskoni luokse hakemaan häntä mukaamme mustikalle. Kun pääsimme Turun Kärsämäen seurakuntataloa vastapäätä tiensivuun, niin automme ei suostunutkaan enää käynnistymään normaalisti, vaan jouduin työntämään siskoni kanssa se liikkeelle. Lada kun ei ole mikään kevyt auto, niin johan siinä sai kuntoilla että pääsimme Teboil Haapasalon pihalle. Onneksi ei ollut pitkä matka, mutta ikimuistettava. Onneksi siellä oli uusi akku, jonka Turkka Haapasalo laittoi meille autoon paikalle ja pääsimme taas jatkamaan matkaa - paitsi mustikat jäi noukkimatta kun oli niin poikki auton työntämisestä."

"Olemme perheeni kanssa olleet Teboilin asiakkaana kymmeniä vuosia, Ainakin 50 vuotta ja sitä ennen appivanhempien Mossella ajellessamme noin 10 vuotta. Miksi olimme Teboilin asiakas? Kuulumme työväestöön ja kannatimme Teboilia bensa- ja öljyostoksissa. Kansassa oli kaikki vakuutukset, paitsi palovakuutus oli Turvassa. Pankki oli Työväen Säästöpankki. Nyt meillä ei ole enää työväenliikkeen omia tällaisia paikkoja. On ihan sama mistä ostaa ja missä pitää rahansa. Teboil on säilynyt jostain syystä. Bensaa saa tankista ja öljyä tulee kun tilaa."

"Helsingin Malmilla on Teboil Niilo Kärki. Erinomainen palveluasema ja vielä autonkin saa huollettua! Olen kuullut, että huoltoasemaa kutsutaan Malmin yliopistoksi. En tiedä, mistä nimi on saanut alkunsa, ehkä siitä, että siellä kokoontuu aamuisin pikkuparlamentti taksimiehiä, kuorma-autoilijoita, poliisejakin joskus ja eläkeläisiä aamukahville pohtimaan maailman menoa. Paikallislehdessämme oli kerran juttu, siitä, että erään parlamentin jäsenen kuoltua, hänet kuljetettiin viimeisellä matkallaan hautausmaalle vielä kerran yliopiston kautta heittämään hyvästit muulle porukalle. Liikuttavaa yhteisöllisyyttä tämän päivän maailmassa!"

"60-luvun lopussa kyläpoliisi pysäytti vanhan tätin, joka oli ajanut pysähtymättä polkupyörällä risteyksessä, jossa oli musta käsi liikennemerkki. Poliisi kysyi, että tietääkö rouva mitä tuo merkki tarkoittaa? Tähän täti vastasi, että kysekee tuolta Teboililta, kyllä ne siellä tietää. (Joroisten Teboilin risteys)"

"Oliskohan ollu 70-lukua ko naisihimisenä menin tankkaahan kuplafolokkariani Kaustisen TB:llä. Ensio oli palakannu kesäpensapojan, eikä siihen aikhan tarvinnu käsiihän ryvettää. Menin maksahan baarhin ja tuumasin härnätä poikaa, sanoin: Meeppäs tarkistahan vielä folokkaristani, onko jäähryttäjäsä piisalle vettä. Poikahan kravahutti porthat alas tarkistahan ja tuli punasena takasin, sano: Folokkarisahan on ilimajäährytin. Minua nauratti, mutta sitte huomasin, että baarisa istuva äijäporukka luuli, että minä en sitä tienny ja naureskelua piisas - eihän ne akat autoin päälle ymmärrä. Niin siinä kävi, että meni pilikka omhan nilikhan!"

"Muistan aina ajan 1970-luvun alkupuolella, kun isän kanssa käytiin tankkaamassa Vehmaisten Teboililla Tampereella - se on edelleen lähin huoltoasema minulle ja edelleenkin palvelu pelaa. Mutta asia joka jäi mieleen tuolta noin 40 vuoden takaa oli se, että tankkauksen yhteydessä myytiin öljyä  irtomyyntinä. Ilmoitit vain, että vaikka  varttilitra 10W30 öljyä, niin tankkaaja toi sitä neljänneslitran messinkisessä(?) kaatokannussa ja kaatoi sen moottoriin. Nykyään ei tämä ole enää mahdollista, vaan öljyä on ostettava vähintään se litran muovipurkki. Oi noita aikoja..."

"Elettiin aikaa, jolloin lyijytön bensiini ilmestyi markkinoille. Teboil oli ensimmäisiä, jolla oli tämä  ihmeaine valikoimissa. Useimmat epäröivät sen käyttöä, ja pelkäsivät rikkovansa moottorit. Itsekin epäilin, ja käytin muiden yhtiöiden polttoaineita. Olimme taas kerran metsästysreissulla kaverini kanssa, ja makkaranuotion sytytyksen yhteydessä puhuttiin myös bensiinistä sytytysapuna. Tästä tarina vieri lyijyttömän bensan käyttöön autossa, jolloin kaverini kertoi käyttäneensä lyijytöntä sen tulosta asti, eikä mitään haittaa autolle.  Tästä kiinnostuneena kokeilin itsekkin lyijytöntä, ja kas kummaa, pelit toimivat moitteettomasti ilman häiriöitä ja jäljellä olevat toimii vieläkin."

Kaunis kiitos kaikille teille, jotka olette jakaneet meille Teboil-aiheisen muistonne! Vain osa niistä on julkaistu täällä, mutta arvostamme jokaista saamaamme tarinaa ja tallennamme ne kaikki Teboilin historia-arkistoon.